MIES 1987 synt.
Rehellisesti voin sanoa, että DTS ylitti odotukseni melko rajusti. Suurimmat odotukseni liittyi paljolti siihen mitä minusta tulee ulkonaisesti, minkälainen Jumalan työntekijä minusta tulee. Odotin oppivani tehokkaaksi Jumalan valtakunnan työntekijäksi. Löysin kuitenkin jotain paljon suurempaa. Löysin oikeesti elävän suhteen Luojani kanssa. Tajusin, että se suhde menee ehdottomasti kaiken ulkonaisen edelle. Kaikki se ulkonainen kumpuaa siitä suhteesta. Syvemmän Jumalasuhteen lisäksi tuntuu, että löysin itseni. En pysty edes kuvittelemaan enää millainen olin ennen OP-koulua. Mulle kyllä sanottiin, että täältä koulusta lähtee muuttuneena ihmisenä, mutta en osannu kuvitella muuttuvani näin paljon! Se on käsittämätöntä mitä Jumala tekee, kun erottaa yhdenkin puolivuotisen Hänelle.

NAINEN 1988 synt.
Ennen opetuslapseuskoulua olin käyny lukion ja pidin sen jälkeen pari välivuotta. Elämä oli ihan hyvällä mallilla. Mulla oli ihania ystäviä ja asiat Jumalan kans oli ihan kunnossa. Halusin kuitenki jotain syvempää. Mä halusin tuntea Jumalaa, ja myös itseäni, ja sitä kutsua mikä Jumalalla on mulle, paremmin. Kaipasin oman ikäsiä kavereita joiden kans voi pitää hauskaa ja ottaa rennosti, mutta myös etsiä Jumalaa.

Koulun aikana Jumala paljasti niitä suojamuureja ja asenteita, jotka sito mua ja piti passiivisena. Esti elämästä koko sydämellä. Yhteys ihmisten kans koulussa oli kuin raikas lasi vettä. Sain päästää irti kontrollista. Jumala on luonu meistä jokaisen ja puhuu jokaiselle henkilökohtasesti, koska hän haluaa henkilökohtasen suhteen meidän kans. Olin tavallaan etsiny täydellistä ihmistä tai seurakuntaa, jonka ajatukset vois ottaa omikseen ja joiden takana olis turvallista seisoa. Sain kuitenki nähdä, että minä en ole täydellinen eikä kukaan muukaan. Silti Jumala puhuu meille jokaiselle ja käyttää meitä sellasina ku me ollaan. Oli vapauttavaa ymmärtää, että mä teen joskus virheitä, mutta se ei oo Jumalalle ongelma. Mulla on aina pääsy Jumalan eteen ja kun mä pyydän anteeks Isä antaa anteeks. Eikä auta katsoa virheisiin vaan nostaa katse Jeesukseen, koska vaan häntä katsomalla me muututaan. Eikä Jumala pyydä meitä luopumaan mistään ellei hänellä olisi jotain parempaa tilalle.

Jumalasta tuli mulle suurempi. Ei pelottavalla tavalla vaan turvallisella. Vanhojen käsitysten ravistelu ei ollu mukavaa, mutta Jumala uskollisesti näytti hyvyyttään ja rakkauttaan. Näkökulma siitä miksi Jumala haluaa tehdä mussa työtä muuttui. Hän ei halua muuttaa mua paremmaks ihmiseks, että olisin kelvollisempi hänen silmissään, vaan että voisin elää ehjällä, kokonaisella sydämellä. Rakastaa Häntä kaikella mitä olen ja lähimmäistä niinku itseäni.

Koulun jälkeen olen huomannut muutosta omissa asenteissa perhettä ja seurakuntaa kohtaan. Ihmissuhteet on parantunu ja oon saanu päästää irti siitä kontrollista enemmän ja enemmän. Jumala on antanu uutta laajempaa näkökulmaa ja se on tuonu vapautta itselle. Uskon, että se on antanu tilaa myös ihmisille mun lähellä.

MIES 1988 synt.
Itselläni ei ollut varsinaista käsitystä mitä opetuslapseuskoulu varsinaisesti tulisi olemaan. Se mitä tiesin oli mitä olin kuullut parin ystävän suusta, jotka olivat käyneet opetuslapseuskoulun vuosi sitten. Odotin kuitenkin opetuslapseuskoulua innolla, sillä halusin oppia tuntemaan Jumalaa paremmin, sekä itseäni ja sitä kutsumusta minkä Jumala on minulle varannut.

DTS:n aikana oma Jumalakuva muuttui aika paljon. Sain oppia tuntemaan Jumalaa rakastavana Isänä, jolla on hyvä tahto lapsiaan kohtaan. Henkilökohtainen Jumalasuhde kasvoi huomattavasti. Enää ei tarvitse ”tehdä asioita” Jumalalle kelvatakseen, vaan saa olla se Jumalan lapsi, jonka ei tarvitse suorittaa. Luonnollisesti kun oma suhde Jeesukseen syveni, niin oma käsitys itsestä ja omista kyvyistä ja lahjoista laajeni. Opin arvostamaan itseäni ja lahjojani enemmän, sekä näkemään itseni arvokkaana.

MIES 1985 synt.
Ennen opetuslapseuskoulua olin Jumalan kanssa melko etäinen, TIESIN kyllä asioita mutta elin enemmän tiedon kuin rakkauden pohjalta. Ajelehdin vain virrassa. Minulla ei ollut kunnon kaksisuuntaista suhdetta Jumalaan eikä kovin hyviä ja kauaskantoisesti rakentavia suhteen rakennuspalikoita kuten rukous, ylistys ja tilivelvollisuus. Rankahko menneisyyteni oli vaikuttamassa siihen etten pystynyt päästämään Jumalaa lähelleni saati sitten ihmistä. Jumalan kanssa vietetty puolivuotinen ei menny tässäkään asiassa hukkaan. Sain eheytyä, kasvaa, olla haastettu, olla rakastettu turvallisessa ympäristössä ja rakastavassa sekä hyväksyvässä hengessä. Kaiken kukkurana uudet ihmiset joihin tutustuin ja joista tuli elinikäisiä ja mahtavia ystäviä…aika yyberii!!!

Nyt kun koulu on ohi niin hedelmät mitä huomaan on mm.mukavuusalueen laajentuminen, ennen koulua en uskaltanut juurikaan puhua ihmisten edessä ja se saattoi olla kynnyskysymys mennäkkö johonkin tapahtumaan tai ollakko mukana seurakunnassa aktiivisemmin vaiko ei. Valintojani leimasi pelko. Nyt ihmispelon määrä on laskenut. Toinen missä huomaan kasvua on rahan käyttö, olen tarkempi siitä mitä ihan oikeasti tarvitsen ja mitä ainoastaa haluan. Ajan priorisoiminen on tarkentunut, aika on nykyään enemmänkin lahja jota käyttää kuin asia jota “tappaa”. Tärkeimpänä on kuitenkin se että olen lähempänä Jumalaa kuin koskaan aiemmin. Se on parasta! Jumalalla on minussa vielä paljon tekemistä ja on asioita joissa kasvaa mutta opetuslapseuskoulu oli alku monelle Jumalan suunnittelemalle asialle elämässäni!