Miksi emme tunne tämän ajan painoa?

Meidän viimeisten vuosien rukoustyö on koskettanut Suomea, seurakuntaa, seurakunnan puhdistumista ja heräämistä, koska Jumala on puhunut uudestaan ja uudestaan herätyksen tulemisesta ja Jumalan kirkkauden ilmestymisestä pimeän ajan keskellä (Jes.60). Näistä asioista ja alueista olisi niin paljon kirjoitettavaa, niin paljon sanottavaa, mutta se vaatisi kymmenien tuntien kirjoitustyön, eikä siihen ole nyt aikaa.

Aika ajoin rukoustaakka on ollut valtava ja taas viimeisen viikon aikana olen herännyt painon tunteen alla, joka pakottaa etsimään, rukoilemaan, kuulemaan.

Jumalan pyhyydestä ja kirkkaudesta on tullut vieraita, tuntemattomia käsitteitä.

Jumala on ollut armollinen ja kärsivällinen odottaessaan ja kutsuessaan seurakuntaa parannukseen, hänen pyhyytensä läsnäoloon ja kuulemaan sanoja, jotka hän on puhunut. Mutta me olemme olleet seurakuntana niin haluttomia kuulemaan. Niin hitaita taivuttamaan sydämemme Jumalan puheelle. Olemme olleet niin kauan kuivassa erämaassa, että penseästä kristillisyydestä on tullut normaalia. Jumalan pyhyydestä ja kirkkaudesta on tullut vieraita, tuntemattomia käsitteitä. Mitä pyhyys oikeasti on? Mitä se vaatii meiltä? Mitä on Jumalan kirkkaus? Mitä se tarkoittaa kun kirkkaus ilmestyy seurakunnan keskellä?

Ja juuri tämä Jumalan kirkkauden paino polttaa sisintäni. Hän antoi minulle näyn viisi vuotta sitten kirkkaudesta, joka on ilmestymässä pimeän ajan keskellä. Näin tämän kirkkauden kuin valopallona ajassa (avaruudessa), odottaen että se voisi laskeutua – mutta se ei voinut ja siksi kuulin sanat: puhdistuminen seurakuntaan ja puhdistuminen yhteiskuntaan. Jumalan kirkkaus on Hänen pyhyytensä ja vanhurkautensa olemusta. Jumalan kirkkaus on täysin puhdasta, pyhää, puoleensavetävää, mutta se on myös pelottavaa, kunnioitusta ja pyhää pelkoa herättävää. Siellä ei yksikään synti voi pysyä piilossa. Siellä ei yksikään liha voi nousta jalustalle. Olen tutkinut erilaisia herätyksiä 25 vuoden ajan – ja kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, sitä on mahdoton päästä pakoon. Niin hyvässä, kuin pahassa.

Jumalan kirkkaus on Hänen pyhyytensä ja vanhurkautensa olemusta. Jumalan kirkkaus on täysin puhdasta, pyhää, puoleensavetävää, mutta se on myös pelottavaa, kunnioitusta ja pyhää pelkoa herättävää.

Jumala näytti minulle tammikuun 2025 alussa kuvan, jonka sanoma alkoi muovautua rukouksen ja sanan äärellä. Näin, että olimme tulleet rukousmatkassamme erämaan reunalle, jonne tehtävämme on Valmistaa tie Herralle. Ääni on huutanut ja huutaa edelleen: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Miksi? Jotta Hänen kunniansa voisi ilmestyä! Ja jotta kaikki voivat sen nähdä! (Jes.40:3-5)

Näyssä tien päässä kohosi vuori, kaikkia muita vuoria korkeammaksi. Se oli Herran vuori, joka tulee seisomaan kaikkein korkeimpana kaikista vuorista, linnakkeista, ylpeistä torneista. Jumala on näyttänyt rukouksessa ylpeyden ja egoismin linnakkeita, jotka ovat rakentuneet seurakunnan keskellä. Olemme rukoilleet näiden linnakkeiden paljastumista ja alastulemista. Me olemme minä-keskeinen seurakunta, joka pyytää siunaamaan tekemämme työn – kysymättä Jumalalta mikä on Hänen tahtonsa ja miten Hän haluaa asiat tehdä. Miten me voimme rukoilla Hänen valtakuntansa tulevan, jos emme ole taivuttaneet omaa lihaamme ja tahtoamme Hänen tahtonsa alle? Herra mitä vain. Miten vain tahdot.

Me olemme minä-keskeinen seurakunta, joka pyytää siunaamaan tekemämme työn – kysymättä Jumalalta mikä on Hänen tahtonsa ja miten Hän haluaa asiat tehdä.

Olen nähnyt, että olemme seurakuntana halunneet täyttää lihamme tarpeita erämaassa ollessamme. Olemme halunneet lihaa, joka on tursunnut ulos meidän suusta ja korvista. Kuulin sanan Iikabod = ei kunniaa (1.Sam.4). Me emme kanna seurakuntana Jumalan kunniaa – vaan omaa mainetta ja omaa kunniaa. Se on pelottavaa! Vavisuttavaa! Mitä tapahtuu, kun Jumala haluaa Hänelle raivattavan tien erämaahan, jotta HÄNEN kunniansa saa ilmestyä? Miten käy tälle seurakunnalle? Mikä on tämän ajan paino? Miksi emme tunne sitä?

Jumala on kuullut ja kuulee lasten ja nuorten itkun tässä maassa, mutta kääntyykö seurakunnan sydämet (isien sydämet) lasten puoleen? ”Etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi (kun tulen).” Mal.3:24. Samalla kun Jumala on ”nostamassa altista, nuorta armeijaa, Hänen sotaanlähtönsä päivänä” (Ps.110:3) ja haluaa ilmestyä Kirkkauden Kuninkaana kansansa keskellä (Ps.24) – Hän tulee näyttäytymään Herra Sebaotina, Israelin sotajoukkojen Jumalana. Se viekin meidät katselemaan profetaaallisesti niin paljon pidemmälle ja syvemmälle, mistä tässä ajassa todella on kyse, miten Hän liikkuu ja toimii kansojen keskellä – ja miksi Jumala haluaa puhdistaa ja pyhittää oman seurakuntansa. Tämä aika vaatii. Tajuammeko sitä?

26.3.2025

Sanna-Maria Laukkonen

YWAM Ruurikkala