Missä ovat Totuuden äänitorvet?

Vajaa parikymmentä vuotta sitten seisoin kirkkoneuvoston edessä, jossa minua kiellettiin kolmesti opettamasta nuorille uskoontulosta, helvetin olemassaolosta ja Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Olin 26-vuotias, mutta tiesin tasan tarkkaan missä seisoin. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, jolloin jouduin haastetuksi uskoni ja opetusteni vuoksi. Pyhä Henki oli valmistanut minua tähän tilanteeseen ja sulkenut suuni puolusteluilta. Pystyin vain vastaamaan esitettyihin kieltoihin kolmesti: ”en voi olla puhumatta”.

Jeesus oli muuttanut elämäni vuosia aiemmin, olin rakastunut Häneen ja Raamatun sanaan. Vietin aikaa rukouksessa ja ahmin Jumalan sanaa pari tuntia päivässä. Opin tuntemaan Jumalaa, Hänen olemustaan, tahtoaan ja suunnitelmaansa. Samalla kannoin syvää tuskaa ja taakkaa seurakuntaruumiin tilasta. Miksi ihmiset tekivät kompromisseja? Miksi he eivät halunneet elää Jumalan sanaa todeksi omassa elämässään? Missä oli Herran pelko? Pyhyys? Puhtaus? Voima? Tämä Pyhän Hengen synnyttämä tuli poltti sisälläni ja ajoi minua eteenpäin.

Entä nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin?

Sama Jumalan tuli polttaa sisälläni ja kuluttaa minua sisältä käsin. Viimeiset vuodet ovat olleet erityisen raskaita esirukoilijan näkökulmasta. Taakka seurakunnan puolesta on ollut suurempi kuin koskaan. Minua kuluttaa haalea, kompromissejä tekevä seurakunta, jolla ei ole vaikutusta yhteiskunnan keskellä. Meistä on tullut niin suvaitsevaisia, että emme uskalla puhua totuutta, seistä perinteisten moraalikäsitysten perustalla. Perhekäsitys – yhteiskunnan perusyksikkö (josta yhteiskunta rakentuu) on haluttu murentaa. Samoin avioliittokäsitys, mies, nainen ja meidän roolit erilaisilla, luontaisilla vahvuuksilla. Entä lapsemme? Annamme koulujen opettaa heille teorioita ja ideologioita, jotka vierottaa heidät jopa tieteellisistä faktoista ja perinteisistä moraalikäsityksistä.

Pari viikkoa sitten kuulin eräältä 30-vuotiaalta äidiltä, kuinka hänen ystäväpiirissään ihmeteltiin, kun hän puhuu omalle 6-vuotiaalle pojalleen uskon asioista. Hänen ystävänsä eivät halunneet ilmeisesti 'vahingoittaa' omia lapsiaan kristinuskon arvoilla ja hengellisen musiikin kuuntelemisella. Kun kuulin tämän, tunsin kuinka voimat lähtivät kehostani. En voinut uskoa sitä todeksi. Tähänkö me todella olemme tulleet?

Meistä on tullut niin suvaitsevaisia, että emme uskalla puhua totuutta, seistä perinteisten moraalikäsitysten perustalla.

Mutta kun katson tämän päivän yhteiskuntaa – se paljastaa seurakunnan tilan. Se paljastaa, että emme ole eläneet uskoamme todeksi ja olemme hävenneet Totuutta, joka muuttaisi yksilöt, yhteisöt, perheet, koulut, työpaikat. Totuus on se, joka pitää kansakunnan moraalisen selkärangan suorassa. Usko ei ole tarkoitettu salassa elettäväksi, haaleaksi elämäntavaksi, vaan kansakunnan opetuslapseuttamiseksi. Opetuslapseus alkaa kotoa, jossa kasvatamme lapset Jumalan ja totuuden tuntemiseen, oikean ja väärän erottamiseen, Jeesuksen seuraamiseen.

Totuuden tunnistaa tässä ajassa, kuin kirkkaana loistavan tähden taivaalla. Meitä ei ole kutsuttu mukautumaan, vaan erottautumaan! ”Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa.” Fil.2:14-16

Opetuslapseus alkaa kotoa, jossa kasvatamme lapset Jumalan ja totuuden tuntemiseen, oikean ja väärän erottamiseen, Jeesuksen seuraamiseen.

Viime viikolla murhattu, 31-vuotias Charlie Kirk, oli merkittävä Totuuden julistaja. Hän ei vain julistanut, vaan eli todeksi sitä mitä opetti, mistä hän väitteli ja mitä hän puolusti erityisesti yliopisto-opiskelijoiden edessä. Hänellä oli näky kansakunnasta ja sen muutoksesta. Seurasin viimeiset vuodet hänen palvelutehtäväänsä seistä Totuuden julistajana pahuutta vastaan, sekä heidän kaunista avioliittoaan ja perhe-elämää Erikan kanssa. He olivat sitoutuneet Jumalaan, Hänen sanaansa, raamatulliseen avioliitto- ja perhekäsitykseen ja toivat sen tuoman siunauksen näkyviin oman elämänsä todistuksen kautta.

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset itkivät ja vaikeroivat sisimmässään Charlien kuolemaa, kuin oman veljensä menetystä – minä mukaan lukien. Monet eivät osanneet selittää miksi. Uskon, että tämä on Pyhän Hengen synnyttämä itku, mutta samalla taisteluhuuto! Se kutsuu meitä nousemaan Totuuden puolesta; elämään totuudessa ja julistamaan totuutta tässä kieroutuneessa ajassa.

Oletko sinä valmis näkemään suuremman kuvan yhteiskunnastamme ja sen tilasta? Jos me emme uskovina toimi nyt, kansakuntamme jatkaa alamäkeen kulkemista. Nyt on aika ryhdistäytyä ja kasvaa aikuisiksi niin Kristuksen tuntemisessa, kuin Hänen luonteenlaatuunsa kasvamisessa. Anna totuuden muuttaa sinut, jotta sinusta voi tulla Totuuden kantaja ja sen puolesta puhuja perheessäsi, ystäväpiirissäsi, seurakunnassasi, työpaikallasi, tämän yhteiskunnan keskellä. Ja varmista, että päämääränäsi on rakkautena vaikuttava usko.

For His glory!

18.9.2025

Sanna-Maria Laukkonen

YWAM Ruurikkala